Vesa Heinonen Postijahdin kipparina asiakkaiden kanssa Vaasan saaristossa |
Merenkurkulla on kovin värikäs historia. Noin 120 tuhatta vuotta sitten maapallolla alkoi jääkausi. Se jätti jälkensä Suomen luontoon, etenkin Merenkurkun saaristoon. Maan pinta painautui paksunjään alle. Jääkauden loputtua maa on lähtenyt palautumaan ennalleen. Tästä johtuu maankohoaminen. Merenkurkun alueella maa kohoaan noin yhden sentin vuodessa. Ilmaston lämmettyä ja jäätiköiden sulamisen myötä meret nousevat 2mm, jonka takia maa kohoaa vuodessa enää n. 8,5mm. 1600-luvulla alkoi postisoutu, jolloin Björköbystä soudettiin tai purjehdittiin Ruotsiin postinkuljetuksen merkeissä. Tämä päättyi vuonna 1809, kun Venäjä valloitti Suomen. Nykypäivänä ei postia kuljeteta enää purjevenellä, mutta vuosittain järjestetään postisoututapahtuma, jolla muistellaan aiempaa velvollisuutta. Heinonen kertoi, että on itse osallistunut tähän historialliseen tapahtumaan jo 15 kertaa omalla veneellään. Merenkurkun alueella on vuosien saatossa pyydetty hylkeitä niiden nahan ja traanin takia. Nykypäivänä Vaasassa voi vierailla Terranovan ja Pohjanmaanmuseossa. Nämä museot kertovat erittäin hyvin alueen kulttuurista ja historiasta. Heinonen on itsekin työskennellyt siellä.
Merenkurkussa, Svedjehamnin satamassa käy vuosittain kesäaikaan jopa 50 tuhatta matkailijaa. Oletettavasti talviaikaan vierailut ovat vähäisempiä. Viikonloppu on yleisin vierailuaika viikosta, etenkin talvisin. Myös keväisin ja syksyisin saaristossa näkee paljon vierailijoita. Suurin osa vierailijoista menee henkilöautolla tai bussilla, myös veneellä pääsee saaristoon. Turistin tulevat Vaasaan ja etenkin sen saaristoon ihailemaan sen upeaa luontoa. Myös retkeilyreitit, paikallinen kulttuuri ja kalastus vetävät turisteja puoleensa.
Vaasassa vieraillessa voi törmätä hyvin tyypilliseen suomalaiseen sosiaalisuuteen, eli ihmiset eivät ole kovin puheliaita tai ystävällisiä. Heinonen, joka itse asuu Björköbyssä kertoi meille Vaasalaisten ja björköbyläisten eroavaisuuksista. Hän kertoi björköbyläisten yhteisöllisyydestä, kaikki tuntevat toisensa ja auttavat toisiaan ja ottavat yhdessä huolta ympäristöstään. He osaavat liikkua luonnossa ja osaavat kunnioittaa sitä, toisin kun useimmat Vaasalaiset. Suurin osa heistä on ruotsinkielisiä ja tienviitatkin ovat ensin ruotsiksi.
Kiitos Vesa Heinoselle haastattelusta, kaikki tekstissä mainittu tieto on häneltä peräisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti